Ensinnäkin se eilen unohtunut asia : maanantain aamupaino. 57,2 kg. On häirinnyt huomattavasti vähemmän nyt kun tuli havaittua, että painonnoususta huolimatta tärkeimmät mitat (eli keskivartalo) eivät ole lähteneet paisumaan.

Tuli mieleen kirjata tänne muutamia ruokavaliono perusasioita, ettei kukaan lukija kuvittele minun kiinteyttävän pelkän porkkanaraasteen voimin. Siis minähän syön paljon. Ja mielelläni. Tärkeimmät asiat syömisissäni ovat rytmitys, riittävä proteiinin saanti ja tarpeeksi isot määrät.

Ruokarytmi minulla on sellainen, että syön läpi päivän 2-4 tunnin välein. Neljä tuntia on ihan ehdoton maksimi ruokailujen välillä. Aterioita eli syömiskertoja tulee päivään yleensä 6-7, ja tässä lasken palautusjuomankin ateriaksi. Oikeita lämpimiä aterioita syön kaksi päivässä, joka ikinen päivä, ja lisäksi lämpimän aamupuuron. Illalla syön viimeisen kerran tunti tai pari ennen nukkumaan menemistä. Jos herään yöllä nälkäisenä (kyllä, tätäkin joskus tapahtuu), menen syömään jotain. Tapahtui mitä tahansa, niin minä en halua kärsiä nälkää. Ja sen kyllä huomaa seuraavana päivänä olossa, jos rytmi yhtenäkin päivänä sekoaa tai energiaa tulee ihan liian vähän.

Proteiinia yritän saada tasaisesti läpi päivän. Oikeastaan aamupala on ainoa selvästi hiilihydraattipainotteinen ateria, koska tunnen aamulla tarvitsevani sellaisen. Jokaisella aterialla yritän saada ainakin kasviksia ja hedelmiä, erittäin mieluusti jonkin proteiininlähteen, ja jos tuntuu siltä niin hiilihydraattilähteitä sitten lisäksi. Mutta ei liikaa. Yleensä syön kerrallaan noin kaksi palaa leipää tai pari perunaa tai vähän riisiä jne., kuitenkin vain yhtä pääasiallista hiilarilähdettä per ateria. Tiedän saavani yleensä liian vähän rasvaa, mutta nyt olen koettanut korjata asiaa syömällä pari ruokalusikallista pähkinöitä päivässä.

Paras iltapala on muuten tällainen: 250 g rasvatonta maitorahkaa, vähän jogurttia, pikkuisen mysliä ja pari ruokalusikallista erilaisia pähkinöitä sekoitetaan. Ja syödään. Saattaa pitää nälän poissa jopa aamuun asti!

Kuulostiko paljolta? Kyllä, minä syön mielelläni paljon. Ainakin sellaisia ruokamääriä, ettei jää nälkä. Lautasen täydeltä. Tämä ei ole mikään ongelma, kun annoksen sisältö on oikeissa suhteissa: paljon kasviksia, jonkin verran proteiinia, vähän hiilareita jos tarpeen. Nälkä on tosiaan pahin viholliseni. Kiinnostavaa kyllä, vaikka syön usein ja paljon, ja olen syönyt samalla tavalla vuosikausia (mitä nyt säädellyt hiilarimääriä liikunnan määriä vastaamaan), en ole koskaan lihonut tällä ruokavaliolla. Mikä mielestäni puhuu sen erinomaisuuden puolesta. Pikemminkin minulla on taipumus syödä vähän liian vähäenergistä ruokaa, jos en erikseen kiinnitä asiaan huomiota.

Jos tämä kuulostaa kokoelmalta sääntöjä, niin se kyllä vääristää totuutta. Todellisuudessa nämä nimittäin ovat ne periaatteet, joiden mukaan syön, ajattelen asiaa tai en. Tätä blogimerkintää varten piti oikein pysähtyä miettimään, että mitäs minä oikeastaan syönkään. Se tulee selkäytimestä. Niin kauan kuin se tuntuu hyvältä, se on hyvin todennäköisesti oikeansuuntaista.