Tämä viikko on jotain ihan hirveää. Jotain voi päätellä siitä, että viime viikolla ehdin päivittää blogia vain kerran, ja tämä viikko on vielä ainakin triplasti pahempi. Ottaa kyllä voimille monella tapaa. Annan itselleni valtavat aplodit siitä hyvästä, että olen onnistunut mahduttamaan liikunnan näihinkin päiviin, ainakin useimpiin. Eilisen salilla jäi kylläkin maastaveto tekemättä, kun en ehtinyt jäädä odottelemaan vapaata paikkaa. Ehkä oli muutenkin hyvä aika tehdä vähän kevyempi treeni, sillä menkatkin alkoivat edellisenä iltana. Vihdoin! En olisi ikinä uskonut riemastuvani siitä näin paljon.

Maanantain aamupainokin oli jotain ihan järkyttävää: 57,2 kg. Maanantain ihmettelin ja kiroilin, kunnes järkevä puoleni otti vallan. Sitten sain järkeiltyä, että en ole mitenkään voinut kerätä puhdasta rasvaa 1,7 kg vajaassa viikossa (viime ke paino oli 55,5 kg). Sehän tarkoittaisi varmaan 1500 ylimääräistä kcal per päivä! Tuskinpa mitenkään voisin vahingossa syödä niin paljon. Useimpina päivinä, tai luultavasti kaikkina, energiansaantini miinus kulutukseni on lähellä nollaa tai jopa miinuksella. Joten ei auta kuin yrittää uskoa, että nestettä se on ja ehkä lähtee joskus poiskin. Ja jatkaa samaa rataa, meni sitten syteen tai saveen. Ja jatkaa näitä mentaaliharjoituksia.

Tuleva lääketieteellinen operaationikin siirtyi parilla viikolla, mikä tietää vielä lisää jännitystä. Ja sen jälkeen sitten vuodelepoa. Mutta siinä makaillessa varmaan sitten pääsevät ylimääräiset nesteetkin poistumaan, joten sittenhän se nähdään, paljonko sitä on. Ja paljonko rasvaa. Hah. Siihen asti yritän nyt kovasti tsempata itseäni a) treenaamaan ja b) pysymään kasassa.