Nämä ovat kiinteytysprojektini periaatteet, tai säännöt, miten vain:

 

1. Aina pitää olla hauskaa.

Elämässä ei kannata lähteä tekemään sellaista, mitä ei oikeasti tahdo. Minä en aio nähdä nälkää tai läähättää päivittäistä puolimaratonia verenmaku suussa. Jos projekti vie elämästä ilon, pitää luopua projektista, ei elämästä.

2. Keep it simple, stupid.

Minä en kuitenkaan jaksa laskea kaloreita, ravintoaineita tai energiankulutusta päivittäin. Ei huvita pitää ruokapäiväkirjoja, liikaa vaivaa. Tämä homma on pidettävä niin yksinkertaisena, että sitä jaksaa tehdä. Minun vyötäröni ei kutistu Ecxel-taulukoimalla.

3. Minä päätän mitä suuhuni laitan.

On minun itseni velvollisuus katsoa, että saan tarpeeksi suuria määriä tarpeeksi hyvälaatuista ruokaa. Sitä ei voi laittaa minkään ohjelman tai kenenkään muun ihmisen harteille. Lisäksi on kiellettyä kitistä jälkikäteen jo syödyistä ruuista. Kaikenlainen katumus ylipäätään olkoon pannassa.

4. Liikkumisen pitää olla kivaa.

Ei riitä, että vain jälkikäteen on hyvä olo, vaan liikkumisen pitää olla kivaa alusta loppuun. Jos ei ole, vaihdan lajia tai muotoilen treenit muuten uusiksi.

5. Kohtuus kaikessa.

Tarkoitus ei ole hankkia rasitusvammoja tai hävittää kymmeniä kiloja. Ensi kesän rantapäiviä on kuitenkin niin vähän, ettei niiden takia tarvitse uhrata terveyttä, mielen tai kehon.

***

Ja sitten uutisia: minä, siis minä maailman palelevaisin ihminen, onnistuin käymään lenkillä tuossa pakkasessa! Okei, kävellen kylläkin (tai sellaista tallustamista se lähinnä oli), mutta tunnin verran kuitenkin. Puolen tunnin jälkeen alkoi olla jopa ihan lämmin. Mahdollisesti tänä talvena liikun ulkosalla toisenkin kerran, jos se kerran onnistuu ilman vammoja.

Illalla aion vielä suunnitella vatsajumppaohjelman kotioloihin. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...