Eilen olin salilla. Hyvin meni. Testailin kaverin kanssa tehdyn ohjelman selkäpäivää. Kirjaan ohjelman tähän, mutta kilomäärät käyn kirjaamassa vasta ensi kerran jälkeen. Tämä ensimmäinen kerta meni testaillessa, joten käyttämäni painot eivät antaisi vielä oikeaa kuvaa. Pieniä painoja ne joka tapauksessa olivat, ja tulevat olemaan, vaikkakin minulle haastavia. Vasen olka ei tykännyt pystyliikkeistä, pitää nyt seurata sitä. Ylätaljavedon ja pystysoudun tein siksi oikein pienillä painoilla, kun olka kipuili. Sitten taas vinopenkki ei tuntunut siinä yhtään. Tarkkaillaan tilannetta.

Lisäys 20.1.: Suluissa liikkeen jälkeen punaisella on toisen kerran eli 19.1. kilomäärät. Alasoudun kilot tulevat ensi viikolla; tämänkertainen jäi ajanpuutteen vuoksi tekemättä. Kiloihin on laskettu tanko mukaan.

 

Ohjelma 1

Toistomääriä vielä mietin seuraavatkin kerrat, mutta alustavasti tällaista:

Maastaveto 12-10-8  (25-30-35)

Ylätaljaveto taakse 8-8-8  (35)

Hyvää huomenta 8-8-8  (20)

Vatsat jumppapallolla 20-20-20  (*

Alataljasoutu 12-10-8

Vinopenkki 8-8-8 (25)

Kyljet taljalla  15-12-10  (7,5 - 10 - 12)

Pystysoutu 8-8-8 (12 - 14 - 14)

*) Nyt en kyllä jaksanut tehdä kuin ekassa sarjassa 20 toistoa, on iltajumpista sen verran lihakset väsyneinä. Tämän keskivartalotreenin päälle en sitten alkanut illalla enää vatsajumppailla. Venyttelyt sen sijaan on hoidettu mallikkaasti.

Pienillä painoilla tuo ei vielä tuntunut kohtuuttoman raskaalta. Jos näyttää, että liikkeitä onkin liikaa, jätän pois jommankumman soudun ja ehkä hyvää huomenta -liikkeen.

 

***

Tänään yllätin itseni ja luultavasti kaikki muutkin, ja kävin hiihtämässä! Kyllä! Edellisestä kerrasta olikin jo muistaakseni seitsemän vuotta vierähtänyt, joten kynnys lähteä ladulle oli aika korkea. Hiihdin lyhimmän lenkin eli vähän päälle neljä kilometriä, ja aikaa sain tähän tärvättyä neljäkymmentä minuuttia. Kävelyvauhtia mentiin siis, mutta tokihan tuo oli paljon raskaampaa. Erityisesti kun tekniikkani jättää aika paljon toivomisen varaa. Aloituspaikalla luki, että "Vapaa tyyli" ja tätä kyllä noudatinkin, hehee. Alamäet meinasivat vähän pelottaa, mutta en edes kaatunut kertaakaan! Oli oikein onnistunut reissu, sillä 1) sain ylipäätään lähdettyä, 2) ikiongelmani eli vaatemäärä onnistui kerrankin olemaan sopiva, joten en jäätynyt enkä ollut hikimärkä, ja 3) muita hiihtäjiä oli vähän, joten ei nolottanut liikaa oma räpiköintini.

Loppua kohti hiihto alkoi melkein sujua, joten ehkä tuonne voisi toisenkin kerran lähteä. Nyt ajoitus ei ollut mikään paras, sillä eilinen salipäivä tuntui jo lähtiessä väsymyksenä ja huomenna on tiedossa salilla käsitreeniä. Kädet saattoivat tänään ihan hivenen väsähtää, kun eivät ole sauvomiseen tottuneet. Mutta kun ei taas tiedä, onko tänä talvena toista tilaisuutta, niin parempi että lähdin. Tuli iloinen mieli. Ja hirveä nälkä! Ja mikäs sen parempaa, kuin vatsa täyteen ruokaa ulkoilun päälle.